Kenyassa

Tosiaan kevään dieetti jäi väliin, koska sain mahdollisuuden lähteä kolmeks kuukaudeks Keniaan suorittamaan fysioterapian työharjoittelua kehitysvammaisten lasten koulukotiin. Ennakko-oletuksena oli siis, että ei oo varaa dieetata, koska ei oo varmuutta Afrikan ruokailumahdollisuuksista. Eräs kaverini heitti läppää Unifecin ruoka-avustuksista ym. Ennakko-oletukista poiketen ruokahuolto pelaa täällä hyvin. Asutaan luokkakaverin kanssa ns. host-perheessä ja mein savimajan vuokraan kuuluu aamiainen, (lounas), iltatee ja illallinen. Kotona siis host-äiti tekee meille ruuat. Aamiaiseks vaaleeta leipää (joka yrittää olla tummaa), paistettuja munia, hedelmiä, hunajaa, teetä, kahvia ja mehua. Lounas ja illallinen (sapa) on aika samanlaiset. Riisiä, ugalia (valkosta maissimönjää), perunamuussia, spagettia tai tsapattia (lättyjä). Aina jos on ugalia, ni on jotain muutaki ku noi tietää, et se ei oo mein lempiherkkua. Sit vaihdellen lihaa, kalaa, papuja, friteerattua kaalia, sukumaa (vihreitä lehtiä), tomaattia ja punasipulia. Joka aterialla on aina hedelmiä, banaania, mangoa, appelsiinia, vesimeloonia, avokadoa tai ananasta. Täältä löytyy tosi huonosti välipalaa kaupoista. Ainoo on tuoreet hedelmät ja sit ollaan syöty paljon jogurtteja ja siihen lisätty weetabiksejä. Mein kotona ei oo sähköjä, niinkuin ei monessa muussaakaan kodissa, joten kylmäketjua ei siis ole. Onneks kaupoissa on laaja valikoima margariineja, jotka säilyy huoneenlämmössä... Ja onneks otin Suomesta pussillisen heraa mukaan.

Tässä pikkukylässä, Busiassa, on jopa kaksi kuntosalia. Ennakko-oletus oli 0, et aika hyvin kuitenki. Mähän en Suomessakaan oo mikään himopunttipirkko, 17 salireeniä pakko saaha viikkoon. Olin aatellu et 3 kk ilman salia, no kyllähän se menee, et koitan kikkailla farmilla sit jotai kehonpainoharjotteita. No ensinnäkin täällä on niin tajuttoman kuuma, että ei oo kyllä minkäänlaista motivaatioo reenata himassa. Kävelylenkitki kylässä tuottaa tuskaa. Ja sitte ku saadaan vaan aamusin pesuvettä.

Tosiaan, pääsin salille ja ai että ku oli kiva pitkästä aikaa palata tutun raudan pariin. Oon käyny tutustumassa molempiin saleihin ja x-treme fitness centerille ostin kk kortin, ~15e. Chivas gymillä multa kysyttiin yhen reenin aikana kolme kertaa että oonko mä ok. Ja siis joka kerta joku tulee jutteleen mulle, ja yleensä mä en saa ees selvää ihan kaikesta mitä ne puhuu :D nyökyttelen ja hymyilen vaan. Koska täällä naiset ei oikeestaan käy salilla ja sitte ku tässä kaupungis on käyny tosi vähän valkoihosia, ni se vasta shokki onki ku valkoihonen nainen treenaa. Ollaan nähty tän reilun kuuden viikon aikana täällä viis muuta msungua eli valkoihosta. Tota sanaahan meille huudellaan koko ajan, mut sillein ystävällisessä ja uteliaassa mielessä.

Voi olla, että jalkareenit jää täällä vähemmälle, koska tässä helteessä reenaaminen on jo muuteki tarpeeks raskasta. Reenailen enemmän noita showlihaksia, kuten olkapäähauisojentaja. Ja tietty päkki, koska käyään välillä kylän ainoolla uima-altaalla ottaan aurinkoa. Salilaitteissa ei oo kehumista, mutta vapailla painoilla saa aika hyvin jumppailtua. Tosin mun salilla ei oo edes 20 kilon tankoa, vaan sellanen kapeempi ja kevyempi. Levypainoja on ehkä 100 kiloon asti. Joten eihän mun kannata ees penkata, ku ei painot riitä.....

Blogata vaiko ei

En osaa päättää että kirjottelisinko blogia vai en. Syksyllä ei ollu kyllä aikaakaan, mutta tiedän, että ku dietti keväällä alkaa ni sitte olis vaikka miten paljon asiaa tänne. Ja ku jengi kysyy et oks mulla blogia ni vastailen sillei ympäripyöreesti, eli en kuitenkaa myönnä omistavani sellasta.

Joulureeniä

Pariakrobatiaa

Luovuuteni tuotoksia

Reenit kulkee välillä hyvin ja välillä ei. Nyt loppu salikortti ja oon ihan pa joten pakko venaa palkkapäivään. Toisaalta toi mun sali on kyllä aika joustava, että luultavasti meen viikon alussa aneleen, että pääsenkö reenaan ja maksaisin vasta 15. pv. Luokkakaveri kysy että paljolla mä kyykkään (oltiin oltu kaks päivää shortseilla ja hiplailtu toistemme lantioita), vastasin ja lisäsin vie et en oo ikinä kokeillu omalla painolla kyykätä. Vastauksena tuli heti, että kyllähän sä sillä jaksat, mutta enpä tiedä, joten pistin lisää rautaa tankoon seuraavissa reeneissä. Kyykkäilin 55 kilolla pari sarjaa, kaheksan toistoo meni kevyesti. En jaksanu yrittää enempää, koska itsensä ylittäminen ja mukavuusalueelta poistuminen ei kuulu mun treenimetodeihin. Teen toistoja niin pitkään ku se tuntuu mukavalta ja miellyttävältä. Oon lammas. Tämänkään asian suhteen ei kannata tehä mitään tuulessa heiluvia uudenvuodenlupauksia.
Kuva reiskoista tulee sit ku ne on isommat tai rasvattomammat...